Kesä tulee, olethan valmis?

Kesä on sitä, että voi lähteä ulos ja unohtaa kengät sisään. Kesä on sitä, että aamulla herää sateen ropinaan ja haluaa silti mennä ulos terassille istumaan. Kesä tarkoittaa meikäläiselle myös ihan älyttömästi ihania kuvattavia -lapsia, perheitä, rakastuneita unohtamatta ihmisen parhaita kavereita. 

Mun kesä tulee olemaan täynnä ihan loistavia kuvaushetkiä, mahtavia oivalluksia, hyttysten pistoksia ja naurusta kipeytyneitä vatsalihaksia (pakkohan niitäkin on jotenkin treenata?)

Älä koskaan sano, "ei koskaan".

Meikäläinen ei koskaan kuvitellut olevansa rantaihminen. Jokainen tuttu tietää, että meikäläiselle auringon ottaminen ja liian lämpimässä löhöäminen on tuskastuttavaa "joko voidaan lähteä" lausahduksen hokemista. Miksi lähteä - ainakaan mihinkään kauas - vain makaamaan auringossa kun voisi tutkia ja pyöriä ympäri vierasta kaupunkia ihan mihin vain.

No, ihan vaan koska kylppäriremppa, äkkilähtö ja kauan kaivattu aurinko.

Moi Kirkkonummi, oisko vähän siistiä tutustua!

Nyt se sitten on varmaa! Meikäläiselle lohkes studiopaikka aivan läheltä Kirkkonummen keskustaa. Oon tästä niin onnellinen! Tässä vierähtää nyt joulukuu nopeasti suunnitellessa erilaisia kuvauksia ja tapahtumia uudella studiolla. Ja tietysti, ajanvarauskirja on nyt auki tammikuulle, mikäli kuvaukset teidän perheessänne olisi ajankohtaisia, ota yhteyttä niin suunnitellaan just sulle ja teikäläisen ipanoille sopiva kuvaus ♥!

Moon henkis, ja ihanaa lokakuuta tyypit ♥

Aikamoista hiljaisuutta on ollut kuluneiden kuukausien aikana. Meikä on miettinyt, että missä vaiheessa sitä osaisi isolle yleisölle kertoa että hei, kuvausjuttuihin on tullut isoja muutoksia (tai tietoa siitä että meikä ei tiedä, onko niihin tulossa isoja muutoksia edes!). Ja siihen kaikkeen on ihan oikeesti jopa pätevä syy (seliseli). Nimittäin tää perhe otti ja muutti kesällä Kirkkonummelle! Uus ympäristö, ihan uusien työkavereidein keskellä on ollu ihan superjännää. Samalla sitä on yrittäny painaa duunia hikipäässä ja nauttia niistä "kesän" rippeistä tutustuen uuteen kotiin ja ympäristöön, uutta arkea rakentaen.

Millasen roolin sä haluat valita?

Mä olen todella huono seuraamaan sarjoja, ainakaan niin, että jaksaisin odottaa aina viikon seuraavaa jaksoa. Vaikka telkkari pyöriikin useimmiten taustalla, niin harvemmin muistan painaa nappulasta sitä päälle tietyn ohjelman takia. Tästä syystä netflix, viaplay, ruutu ja katsomo ovat meikäläisen suosikkeja. Tällä viikolla aloitin viimeinkin sarjan "Iholla". Jaksoja on takana nyt neljä (ja tottahan toki yhdeltä istumalta katsottuna) ja täytyy sanoa että ennakkokäsitys julkkisten tuotantokaudesta alkuun vähän puistatti, mutta huomaan tietyllä tapaa samaistuvani jaksoihin jo nyt. Miksi? Koska meidät on opetettu, että yrittäjä on aina tavoiteltavissa, ikiterve, pelkkää hymyilevää suuta ja edustava.

"Mieleeni on tatuoitu, että ikinä ei saa sanoa, miltä oikeasti tuntuu. Että sano ihan mitä muuta vain" -Sini Sabotage, sarjassa Iholla

MIKSI KUVISSA ON AINA KUVAAJAN LEIMA?

Pääsääntöisesti kaikki kuvaajat lisäävät otoksiinsa oman nimensä, logonsa tai leimansa ja näin myös minä. Jokainen kuva jonka viimeistelen valmiiksi, lähtee maailmalle oman nimeni kanssa. Minulta kysytään usein, miksi kuvissa on kuvaajan leima, ja miksi ihmeessä sitä ei saa poistaa mikäli haluaa julkaista kuvia vain omalla facebookin seinällään tai rotuyhdistyksen julkaisuissa. Mutta miksi?

Aikamoista hässäkkää!

Nämä päivät senkun vilahtelee vain ja kuukausi on vaihtunut jo lennosta maaliskuuksi. Mä vaan mietin, että miten tässä näin kävi? Juuri nyt on aivan hurjaa hässäkkää menossa. Täällä suunnitellaan suuria, mutta kuvataan pääsääntöisesti pieniä. Sähköpostien kanssa on hetkellisesti ruuhkaa, mutta puran kaikki viikon sähköpostit heti maanantaina.

Hääkuvaus vuodelle 2017?

Oletko joskus kuullut harmittelua siitä, että tuli tilattua kuvaaja hääjuhlaan? Minä en, siksi sanon aina mielummin että varatkaa kuvaaja joka taltioi juhlanne kauniisti. Olisihan se hölmöä järjestää isot, kauniit ja ainutkertaiset juhlat ja jättää niiden ikuistaminen puolitiehen? Kuvia selatessa tuohon päivään pääsee palaamaan aina uudestaan! Itse potrettikuvien lisäksi siis todellakin kannattaa miettiä myös dokumentaarista hääkuvausta jotta huomaatte nekin naurunpyrskähdykset juhlistanne joissa ette itse ollut mukana.

Ystävänpäivä on nopeammin kuin uskotkaan!

Mutta on yks toinenkin ihana, kansainvälisesti juhlistettava päivä. Nimittäin huomisen "Halipäivä" jota meikäläinen muistelee erityisesti kouluajoilta. Niin ala- kuin ylä-asteella askarreltiin pahviset sydämet kaulaan roikkumaan. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman monta nimeä nimeä sydämeen ja tietysti -nimiähän sai ainoastaan halaamalla.

Kuvat jotka saavat aikaan hymyjä, kuuluu olla esillä.

Vuosi on lähtenyt käyntiin aivan ihanasti. Nimittäin mulla on roppakaupalla uusia ideoita toteutettavaksi ja vuoden ensimmäinen viikko onkin mennyt niiden kanssa puuhastellessa ja uusien yhteistyökumppaneiden kanssa suunnitellessa! Yhtenä hienoimmista jutuista on (facea ja instaa seuranneet tietävätkin), että valokuvauspalveluiden lisäksi, valikoimista tulee löytymään lähiaikoina myös aivan ihanat Eiri Kehyksen tuotteet.

Kuva: Eiri Kehys Oy:n luvalla julkaistu

Moikka, vuosi 2016!

Ajattelin sanoa jotenkin yksinkertaisesti että "Vuosi 2016 on ihana". Se vaan ei ole ihan täysin totta. On se ollut vallan ihanakin, mutta se on ollut myös raskas, käytännön oppitunteja täynnä, stressiä tulevasta, huonosti nukuttuja öitä ja huolta huomisesta. Mutta ennenkaikkea se on ollut uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista, pitkiä aamuja, paljon maha kipeänä nauramista ja onnellisia hetkiä.

Mikä ihmeen "Save The Date"?

Suuresta maailmasta tulee usein loistavia ideoita. Ensin niitä pidetään hömpötyksinä joihin kukaan ei halua lähteä. Sitten kun yksi lähtee, lähtee toinenkin ja kolmas vannoo jo sen käytännöllisyyden nimeen. Yksi näistä ideoista on "Save The Day" -kortit (kuten myös "Varaa meidän päivä", "Muista meidän päivä" jne..) joita on jo muutaman vuoden tipahdellut jouluna ja alkuvuodestä ihmisten postilaatikoihin. Mistä hommassa on kyse ja miksi se on esimerkiksi minusta aivan mahtava idea?

Kukat -voi mikä murheenkryyni!

Joitain asioita ei vain osaa, ja yksi niistä on kukkasten hengissä pitäminen. Ei uskoisi että mulla on kaksi elossa olevaa koiraa ja suht hyvin ruuissa pidetty siippa. Mutta se johtuukin varmaan siitä, että ne osaa ilmoittaa nälästään, kukkaparat eivät. Mutta oli pakko kuvata ne, nimittäin viikkohaasteena on kuvata keittiötä, minäpä kuvasin tämän hetkisen, niin kovin surumielisen katseenvangitsijan.

Kaikki lähti Erinin tyttömäisesti kuvasta.

Poltteleeko taskussa kaksi euroa ylimääräistä rahaa? En nyt tiedä, poltteliko se kahden euron kolikko ylimääräisenä niinkään, mutta ostin siitä huolimatta pitkästä aikaa lehden kun tarjoushinnalla oli luettavissa kokonainen lehti kauniisti taitettuna ja painettuna. Oikeastaan tykästyin Trendin kanteen, hymyilevään Eriniin, kauniiseen tukkaan ja ihanan tyttömäiseen kuvaan. Pakkohan se oli 2euroa pistellä ihan siitä hyvästä. Mutta löytyi sieltä muutakin, nimittäin sivulla 90, otsikolla "Mielikuritusta".

Hetken offline

Aika mahtava tunne. Kaikki duunit on paiskittu ennätysajassa (miten tietotekniikka muka oli mun puolella tänään?), puhelimen saa pistää kiinni, pakata koirat autoon ja lähteä metsään. Ihan vain istumaan ja fiilistelemään. En ole mukana IF:in "Offline-aika-unikokeilussa" enkä tarkoita että ainoastaan näyttöpäätteet pitäisi pistää kiinni. Vaan sitä, että saa oikeasti hengittää raikasta ilmaa ulkona ilman pelkoa siitä, että puhelimen soitto, facebookin chatti tai whatsappi hälyttää.

Sitä mulle on olla offline.

Haaveet eivät toteudu haaveilemalla

Jokainen joka on toteuttanut unelmiaan (tai on matkalla kohti niiden toteuttamista) tietää tämän. Unelmien toteutumisen takana on iso kasa tuskaisia hetkiä, voiton riemua, suunnitelmien tekemistä, pään seinään lyömistä ja hikeä. Itse olen matkani alussa ja voin sanoa, että kaiken innostuksen, haaveilemisen, naurun ja hymyn matkaa siivittää myös tuskainen arki jonka keskellä tätä matkaa tehdään. Silti, onnellisempana kuin koskaan!

Uusi blogi on täälä!

Tänään on kokonaiset kaksi vuotta siitä, kun päätin tehdä jotain mistä olin haaveillut jo vuosia. Tasan kaksi vuotta sitten astelin Villilän ovista sisään kroppa täynnä jännitystä ja oppimisen intoa. Pelkoa taloudellisesta pärjäämisestä ja pitkistä koulumatkoista.

Uskokaa tai älkää -kesä on pian täälä!

Tulisiksä mun malliks?

Tästä se (taas) lähtee!

Kolmas kerta toden sanoo, vai? Oon alottanu blogin pitämisen ainakin kaksi kertaa kotisivujen aikana, kuitenkin aina se jää päivittämättä ja tuntuu ettei ole edes kirjoitettavaa. Samalla kotisivut alkavat rönsyilemään erilaisia (väliaikaisia) linkkejä tapahtumista sun muista. Puhumattakaan siitä kun haluan kirjoittaa ohjeistuksia ja vinkkejä kuvaukseen tuleville.