Uusi blogi on täälä!

Tänään on kokonaiset kaksi vuotta siitä, kun päätin tehdä jotain mistä olin haaveillut jo vuosia. Tasan kaksi vuotta sitten astelin Villilän ovista sisään kroppa täynnä jännitystä ja oppimisen intoa. Pelkoa taloudellisesta pärjäämisestä ja pitkistä koulumatkoista.

Tänään, herätyskelloni soitti tuntia aikaisemmin kuin tuona kyseisenä aamuna, yön nukuin varmasti yhtä huonosti -tänä aamuna johtuen tästä erittäin temperamenttisesta flunssasta joka on tuonut yöllisen yskimisen vieraakseni jo muutamina öinä. Siitä huolimatta nousin, join kaksi kupillista tuoretta aamukahvia ja olen tyytyväinen, pää täynnä ideoita ja oppimisen intoa, myös sitä pelkoa taloudellisesta pärjäämisestä. Mutta suunnatonta onnellisuutta siitä, että tänä aamuna istahtaessani pienen kotitoimistoni nurkkaan, saan tehdä sitä työtä mistä niin monet vuodet haaveilin.

Oli mahtava päätös palata takaisin koulun puiseville penkeille (ei ne oikeasti puisevia olleet) ja voin suositella sitä ihan jokaiselle valokuvaajan ammatista haaveilevalle! Vaikka koulu ei tee kenestäkään valokuvaajasta ammattilaista, antaa se silti ihan älyttömästi tietoa ja taitoa, korvaamatonta palautetta omista töistään ja tekemisistään.

Vuosi 2015 oli äärimmäisen pysäyttävä. Se sisälsi satoja hyviä hetkiä huonoja hetkiä korvatakseen, toi elämään uusia ihmisiä, sain kuvata mahtavia asiakkaita ja kuulla ihanaa palautetta tekemistäni kuvista. Kokeilin uusia juttuja, tein virheitä joista oppineena jatkan intoa puhkuen vuoteen 2016. Oma tapani tehdä ja olla on vahvistunut tuon vuoden aikana, omat tavoitteeni vahvistuneet ja päämäärät selkiytyneet. Silti on paljon jätetty auki ja paljon on vielä kehityttävä.

Pääsin maistamaan sitä valokuvaajan arkea kuvatessani enemmän kuin paljon. Jostain teitä ihania asiakkaita tupsahteli niin paljon, että omatkin prokkikset jäivät sivuun. Jossain vaiheessa sitä unohti jo hieman hengittää -mutta teidän niin monien ansiosta sain palkkaa joilla pystyn ostamaan ja päivittämään valokuvauskalustoni ja jatkamaan tätä mitä niin kovasti rakastan.

Valokuvaaja ei ole koskaan valmis. Aina on parannettavaa ja opittavaa, omia töitään on itsenäisestä työskentelystä huolimatta pystyttävä katsomaan kriittisin silmin. Piti kirjoittaa niin monista asioista, mutta taidan jättää ne hieman myöhemmäksi ettei tekstistä tule tuhottoman pitkä.

Jokatapauksessa, uusi blogi on nyt täälä. Vaihdoin blogialustaa hieman yksinkertaisempaan ja inasen erillisemmäksi sivuistani koska haluan päivittää enemmän myös omia prokkiksiani ja kertoilla kuulumisia ja terveisiä aiheen sivusta ja vielä senkin vierestä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta viimevuosina se on jotenkin jäänyt -vaikka en tee lupauksia (taitaa olla sekin jokin muoti-ilmiö), on tavoitteena 2016 kirjoitella enemmän myös omaksi iloksi. Vanhat postaukset tulen tänne lisäilemään jossain vaiheessa kun kerkeilen.

Mutta näillä fiiliksillä kotitoimistosta tällä kertaa. Tsemppia kaikille vuoteen 2016!