Kaikki lähti Erinin tyttömäisesti kuvasta.

Poltteleeko taskussa kaksi euroa ylimääräistä rahaa? En nyt tiedä, poltteliko se kahden euron kolikko ylimääräisenä niinkään, mutta ostin siitä huolimatta pitkästä aikaa lehden kun tarjoushinnalla oli luettavissa kokonainen lehti kauniisti taitettuna ja painettuna. Oikeastaan tykästyin Trendin kanteen, hymyilevään Eriniin, kauniiseen tukkaan ja ihanan tyttömäiseen kuvaan. Pakkohan se oli 2euroa pistellä ihan siitä hyvästä. Mutta löytyi sieltä muutakin, nimittäin sivulla 90, otsikolla "Mielikuritusta".

"Krooninen puhelimen näprääjä halusi oppia keskittymään itselleen tärkeämpiin asioihin. Mitä tapahtui, kun hän aloitti tahdonvoimatreenin?"
Trendi s. 90

Olen jo pitkään harmitellut sitä, että en enää lue. Siis kirjoja, ihka oikeita kirjoja. Toki selailen mielelläni blogeja (joista olen tehnyt uskomattomia löytöjä viimepäivinä!) ja kaikkea muuta olennaista (ja ei niin olennaista..) sinistä hehkuvalta näyttöpäätteeltä. Aamusta iltaan -joko tietokoneelta tai puhelimelta. Vähän väliä facebookista sähköpostiin josta lentäen pinterestin syövereihin matkan jatkuessa kaikkiin ihaniin TeeSeItse -vinkkeihin ja oppaisiin. Välillä tämän kaiken keskeyttää puhelimen näytölle vilahtava whatsappi jota ei kerkiä lukemaan kuinkaan kun puhelin soi juuri, kun on avannut viestin. Sitten unohtaa vastata ja se perhana ehti klikkautua jo luetuksikin se viesti.

Siellä se on. Huijatusti luettuna seuraavaan hetkeen kunnes joku pistää whatsappia ja muistan edellisenkin viestin.Voihan kultakala.

Tottakai tämä kärjistyy entisestään myös siksi, päiväni kuluvat tietokoneella (onneksi mun kone päätti ettei se halua olla netissä niin kauan kun käsittelen kuvia!), puhelimen ääressä ja erilaisten some-kanavien viidakossa. Osakseen miettien missä haluan (ja ehdin) olla mukana ja millä mittasuhteilla.

Sain humputettua myös siipan mukaan tähän mun päähänpistoon. Tietokone sammuu työpäivän jälkeen, puhelin menee makkarin yöpöydälle odottamaan aamuherätystä (puheluihin saa vastata) ja tabletti piilotetaan pois näkyviltä. Siinä sitten pikaistuksissani kiskaisin lisää panoksia kun ei kuulostanut kuulemma liian vaikealta ja tempasin myös telkkarista virtapiuhan irti sunnuntai-illan päätteeksi kun viikon Ex-onnelliset (muuten ihan loistava sarja!) oli tsekattu. Lähti se hullu edelleen tähän mukaan. 

Lehdessä oli maininta siitä, että pitää tehdä itselleen selkeät tavoitteet. Toki tuolla olisi terassilla hiomista odottamassa pirtinpöytä tuoleineen ja aina sitä takapihallakin varmasti puuhaa keksisi. Tärkeintä itselle oli kuitenkin yksinkertaisesti; työt loppuvat kun tietokone on suljettu ja haluan lukea oikeita kirjoja enemmän. Eikä niitä tarvi käydä edes ostamassa -kaapissa on vinopino lukemistaan odottavia kirjoita joita en ole (saanut aikaiseksi) ehtinyt lukea.

Taka-ajatuksena on myös nähdä, miten tämä vaikuttaa pääsääntöisesti kotityöläisen arkeen. Nyt otan kuvausvarauksia 24/7 vastaan, vastailen sähköpostiin kun ne saapuvat tai ainakin lukaisen ne. Tarkastelen jokaista facebookin tykkäystä ja kommenttia, mietin mitä pistäisin instaan kun sen viimeinkin tein. Saatan lähteä vielä illalla sängystä tekemään ihan tosi nopeesti yhden jutun ja uppoudun tekemäänkin ihan jotain muuta, ja voiny Kultakala.