Laukku on pakattu kävyillä, kepeillä ja risuilla.

Voisi kertoa hyttysiä kuhisevasta metsästä, käärmeiden ja ampiaisten (turhasta) pelosta, kipeistä havunneulasista jaloissa tai liian tuulisesta säästä. Sen lisäksi voisi mainita tylsän mäntymetsän kun ei peikkometsän sammalta tahtonut löytyä tai että mustikan varvut olivat liian pitkiksi kasvaneita.

Mutta mitä jos kertoisikin montako muurahaispesää nähtiin, miten monta ihanaa keijukaisten koloa löydettiin (vai menninkäisiäkö niissä asui?), montako käpyä saatiin matkalaukkuun ja miten moni puu oli kasvattanut parran (naavaksikin kutsuttu)! Tai sitten siitä, miten jännittävää oli kulkea polkua jota ei ole ennen kulkenut, moneenko kaatuneeseen puuhun oli hauska kiivetä ja miten pehmeää olisi ottaa päiväunet pehmeässä metsässä?

Metsästä saa eniten irti kun sielä seikkailee lasten kanssa. Vai montako kertaa olette keränneet oikeasti matkalaukullisen käpyjä, risuja, oksia tai lehtiä ymmärtämättä miten hienoja aarteita ne voivat olla? Tai miten makeeta on tasapainoilla kaatuneen ja lahonneen puun päällä puhumattakaan kiveltä toiselle loikkimisesta? Vaikka myös itse on aina nauttinut suunnattomasti metsässä rämöilystä ja haahuilusta, saa metsässä kiertely ihan uudet näkökulman ipanoiden kanssa. 

Mulla on ihania asiakkaita! Erityisesti nää jotka haluaa juuri mestässä kuvaamista. Lasten touhottamisen ikuistamista juuri sellaisena kuin se on. Kokeilkaa, jos teillä ei ole lapsia niin ottakaa lainalapset metsään mukaan. Ihastelkaa käpyjä ja kerätkää risuja. Unohtakaa kello kotiin ja fiilistelkää ♥

Näitä kuvauksia saisi olla enemmän. Keskelle metsää, mukaan pari hassua nallea ja iloinen lapsi. Niistä on tehty hauska kuvausreissu ja fiiliskuvat. Tästä reissusta parhaimman tekee ehdottomasti se, että seuraavana päivänä sähköpostiin ilmaantuu viesti, jossa kuvattava on ilmoittanut haluavansa tulla mun luo kylään koska kuvauksissa oli niin hauskaa, mä en kestä -ootte aivan ihania ♥ ♥ ♥!