Vaikka rakastaisi palloja. Vaikka ihmiset olisivat ihaninta mitä tietää maailmassa vain olevan. Vaikka kuralammikoissa pyöriminen olisi superhauskaa. Ei auta, että tarjotaan nenän eteen suurinta herkkua ahneeksi kutsutulle koiralle. Sillä on siitä huolimatta ikäkriisi, ja se kriisi astui Kaapon elämään kun herra täytti kokonaiset neljä vuotta.
Mutta onneksi sillä on ihan tavattoman huono muisti!
... koska silloin voi keskittyä kaikista tärkeimpään, eli pallojen jahtaamiseen, lelujen tuhoamiseen, syömiseen, sängyn valtaamiseen, ihmisten suukottelemiseen, metsässä juoksemiseen ja lintujen jahtaamiseen. Jos ei muista ikäkriisiä, voi leikkiä huoletta parhaan kaverin, Esterin kanssa. Voi kaivaa tuhottomasti kuoppia pellolle joista pääsisi varmasti vaikka Kiinaan (kukaan ei ole uskaltanut vain kokeilla). Kun ei muista potevansa ikäkriisiä, voi syödä niin paljon kuin on ruokaa kupissa (ja varastettavana) eikä tarvitse murehtia linjoista.
Toisaalta jos muistaisi olevansa neljä, pitäisi varmaan olla tavattoman rohkea. Pitäisi varmaan osata katsoa ihmisistä ne, joita suukottelee hieman tarkemmin ettei ihan jokaiselle anna rakkautta. Neljä vuotiaana pitäisi varmasti osata jo uida, ja käyttäytyä hihnassakin aina sillain TipTop? Se on varmaan se neljä sellainen ikä, että pitäisi nukkua päivät pitkät kotona eikä puuhastella tyhmyyksiä työpäivien aikana. Ja silloin neljä vuotiaana tietäisi myös, että käärmeet - ne ei ole ystäviä ja sellaisen nähdessään pitäisi vaan lähteä pois. Ja se, että jos tietäisi olevansa neljä, niin pitäisi varmaan pysyä aina sielä auton takaluukussa eikä puikkelehtia verkon sivusta takapenkille.
... Huh. Ompa onni ettei Kaapo oikeastaan muista olevansa neljä vuotias.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! Koska haluan huomata kaikki saamani viestit (ja vastata niihin!) julkaisen viestit vasta, kun olen lukaissut ne itse läpi ^_^ !